Aatteet ja uskonnot eivät ole samanlaisia, mutta voimme pyrkiä arvioimaan niitä vertailukelpoisin kriteerein

Jouko Jääskeläisen ajatuksia helmikuussa 2018  

Aatteet ja uskonnot ”samalla viivalla”

Kirjassaan Uutta yhteisöä etsimässä (2017) valtiotieteiden tohtori Jouko Jääskeläinen vertailee eri uskontoja ja aatteita ja pohtii, mikä niistä kantaa ja mikä niissä ei kestä etsittäessä hyvää tulevaisuutta ja yhteiskuntaa.  

 

Tarkastelemme tässä jutussa neljää aatetta tai uskontoa: islamia, kristinuskoa, marxilaisuutta ja vihreää liikettä. Kirjassa Uutta yhteisöä etsimässä (Päivä, 2017) Jouko Jääskeläisen kanssa voi perehtyä muutamaan muuhunkin uskontoon tai aatteeseen.

Islamin ongelma alistaminen

Islam syntyi 600-luvun alussa Arabian niemimaalla, jossa oli kaikuja sekä juutalaisuudesta että kristinuskosta.

  • Islamissa on selvästi muuntautuneita vaikutteita joistakin näiden uskontojen ajatuksista, Jouko Jääskeläinen kirjaa.

Syvin ongelma islamissa on hänestä pakottaminen ja alistaminen. Lain noudattaminen kytkeytyy vahvasti yhteisöön: näin on elettävä.

Sääntöjä islamista löytyy paljon, niin talousmoraalista kuin yksilömoraalistakin. Tosin samaa voi sanoa myös juutalaisuudesta ja kristinuskosta.

  • Naisen asema on islamissa monessa suhteessa heikko, ja miehillä on erikoisoikeuksiansa, Jääskeläinen korostaa.

Islamin talousajattelussa sen sijaan on hyvääkin, yhteisvastuun periaate. Heikommista tulee pitää huolta, mikä näkyy esimerkiksi almuverossa.

Myös auktoriteetin kunnioituksen voi nähdä hyvänäkin piirteenä ”oikeassa määrässä nautittuna”.

  • Islamissa yksilö ei päätä kaikesta itse.

Pitääkö kristinuskossa alistua?

Mikä on kristinuskon ero islamiin alistumisessa? Kristinuskoonkin kuuluu Jumalan tahdon toteuttaminen.

Jääskeläinen huomauttaa, että jo profeetat Raamatussa pyysivät valitsemaan: haluatteko olla Jumalan kansaa. Myös Jeesus kysyi kahdeltatoista opetuslapseltaan: ”Tahdotteko tekin mennä pois?”(Joh. 6:67), kun monet opetuslapset olivat jättäneet Jeesuksen hänen puhuttuaan ruumiinsa syömisestä. Ei ole siis pakko kuulua Jeesuksen seuraajaksi.

  • Minä suostun olemaan aktiivinen vastaanottaja, ja Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen.

Jumalan tahdon noudattamisesta puhuminen ei ole enää muodikasta, Jääskeläinen ajattelee. Taustana on länsimaissa viimeisen 150 vuoden aikana kuljettu matka yhtenäiskulttuureista yksilökeskeiseen ajatteluun.

Ratkaisevaa on nykyään se, mitä itse pidän hyvänä. Valitsen moraalin ja arvoni. Taloudessa yksilökeskeisyys näkyy kilpailutaloutena.

Kristinuskossa matka on kulkenut katolilaisesta yhtenäisyydestä seurakuntien ja opin pirstaloitumiseen.

Monet ovat siirtyneet ajattelemaan, että Raamattu on ihmisten ajatuksia Jumalasta. Nippa nappa kukaan enää sanoo naapurilleen kehotuksen sanoja, Jääskeläinen on havainnut.

Kymmenen käskyä – kuin ihmisoikeuksien julistus?

Kristinuskon mukaan Jumala on antanut ilmoituksen ja tiedon, lain ja moraalin sekä Israelin kansalle myös taloussäännöt. Hankaluudeksi on osoittautunut se, että ihminen on haluton ja kyvytön sitoutumaan niihin.

  • Siksi profeetat jo kehottivat, että palatkaa lakiin, ja toisaalta he ennustivat, että Jumala antaa Henkensä ja tekee uuden liiton ihmisten kanssa, Jääskeläinen selittää.

Kymmenen käskyä moni haluaa torjua. Mutta Jääskeläinen haastaa kysymään, miksi.

Käskyt kertovat, minun oikeuteni ja velvollisuuteni ja antavat lähimmäiselle turvan. Se on ihmisoikeuksien julistus. Kertokaa, mikä tässä on väärin?

Yhteiskuntatieteiden kannalta katsottuna hän toteaa Jeesuksen asettaneen riman niin korkealle, etteivät muut siihen yllä.

  • Kun hän puhuu, että ajatuksemmekin voivat olla syntiä ja pyytää kääntämään toisen posken, se on mahdotonta kirjoittaa lakipykäliin. Mutta kristinusko ei olekaan yhteiskunnallinen oppi ja poliittinen manifesti.

Taloudesta kristinusko opettaa, että kaiken pitää olla ahkeria, tulla toimeen, ja jokaisella pitää olla uudelleen aloittamisen mahdollisuus. Raamatusta löytyy käsite riemuvuosi, jota vietettiin joka viideskymmenes vuosi. Riemuvuonna maa piti jättää viljelemättä ja palauttaa entisille omistajilleen.

  • Mielenkiintoista on se, että Jeesus myöhemmin sanoi tulleensa julistamaan Herran otollista vuotta eli riemuvuotta. Hengellisesti sen voi ymmärtää paluuna Jumalan yhteyteen, mutta näen myös, että se tarkoittaa elämää rauhan valtakunnassa.

Varallisuuden keskittyminen voimissaan

1800-luvulla elänyt Karl Marx kehitteli marxilaisuuden teorian. Pääajatuksena oli keskittyneen omaisuuden kritisoiminen ja ihmisten tasavertaisuuden tavoittelu. Sen pohjalta syntyivät sosialismi ja kommunismi. Marx oli materialisti, ja materialismi hautaa alleen muita kysymyksiä.

  • Henkilökohtaisen moraalin jalka näivettyi, koska materian liike oli olennainen asia. Yksilön rooli oli parhaimmillaankin vain edistää muutosta ja kumousta, Jouko Jääskeläinen valaisee.

Ihanne oli yhteisöllisyys ja että kaikilla olisi kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. Mutta todellisuudessa kyse oli pakottamisesta.

Marxilaisuus ja siitä seuranneet yhteiskuntamallit ovatkin vastakkaisia kristinuskolle, joka sulkee pois kaiken pakottamisen hyvän yhteiskunnan luomisessa. Suhde vallanpitäjiin on myös kunnioittava, sillä Uudessa testamentissa kehotetaan rukoilemaan esivallan puolesta. Muutos ei tapahdu kumouksien kautta, vaan evankeliumin.

Sen ymmärtämisen, että varallisuus keskittyy pienen joukon käsiin, voi kuitenkin nähdä valoisana puolena marxilaisuuden teoriassa. Edelleen muutamat upporikkaat omistavat suuren osan maailman varoista, Jääskeläinen harmittelee.

Hänestä Suomessa on historiassa toteutettu tasa-arvovaatimusten mukaisia ratkaisuja, kun on pyritty yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin.

  • Esimerkiksi ilmainen koulutusjärjestelmä on huikea mahdollisuuksien tasaaja.

Vihreä liike puhuu luonnosta muttei Luojasta

Vihreä liike on melko nuori ilmiö: valistuksen ja järjen lapsi sekin, Jouko Jääskeläinen selittää. Hän ei viittaa sillä suomalaiseen puolueeseen, vaan laajempaan liikehdintään maailmalla.

Vihreää liikettä on hänestä hankalaa luokitella selvästi, sillä se on kokonaisuus tiedettä, politiikkaa ja vaihtoehtoliikettä.

Olennaisin ydin on se, että talouden pitää olla sopusoinnussa luontoarvojen kanssa. Mutta onko juna jo ajanut ohi?

  • Kaikki käytännössä myöntävät ongelman talouden ja luonnon välillä. Pystytäänkö tilannetta ylipäätään tai enää ratkaisemaan?

Mielenkiintoista on Jääskeläisen mukaan myös se, että vihreä liike puhuu jatkuvasti luonnosta mutta ei luojasta. He myös ajavat ajatuksia, joita voimme lukea Raamatun alkulehdiltä luomakunnasta. Esimerkkinä tästä on kasvisruokavalio.

  • Ennen vedenpaisumusta Raamatussa annetaan vain kasvit ihmisen syötäväksi. Ei annettu lupaa tappaa syödäkseen.

Yksilömoraaliin vihreässä liikkeessä ei haluta puuttua. Jääskeläisen mielestä tästä aiheutuu ristiriita: ympäristöasiassa jokainen ei ole oma herransa, vaikka muuten olisikin.

Jääskeläinen kuitenkin toivoo, että kristityt voisivat pitää sydämen asianaan ympäristöarvoja.

  • Se on suuri virhe ja voimattomuuden osoitus meiltä,  jos emme aja luontoasioita.

Mukaillen haastattelusta 15.2.2018 Uusi Tie, Susanna Sarimaa.