Kunnallispolitiikka

Olen toiminut kaupunginvaltuutettuna olen toiminut kotikaupungissani Vantaalla vuodesta 1989. Kesäkuun 2021 vaaleissa minut valittiin 9. kaudelle.

Ykkösasioita ovat:

> Perheiden hyvinvointi.

Perhe on edelleen yhteiskunnan perusyksikkö. Sen hyvinvointia ja kestävyyttä on hyvä tukea jo ennen kuin erityisiä ongelmia tulee esille. Tässä kunnat, seurakunnat ja järjestöt voivat toimia laajalla otteella.

Suomalainen neuvolajärjestelmä, johon minäkin kolmen lapsemme kanssa sain ihan käytännössäkin tutustua, on maailmankuulu. Neuvolatoiminta ansaitsee tarvitsemansa resurssit edelleen, ja neuvoloiden kautta on mahdollista tukea koko perheen hyvinvointia. Tuon jakson jälkeen tuleekin epätasaisempaa tietä. Päiväkotimme ovat huipputasoa, mutta alle kolmivuotiaille paras paikka on varsin pienissä ryhmissä, joista koti tietysti on tunnetuin ja tavanomaisin.

Kotihoidontukea kohtaan on eri tahoilta esitetty vahvaa kritiikkiä. On hyvä kehittää sitä, että lopettaa sitä. Taso voisi olla hieman korkeampi. Tulevien eläkkeiden kannalta pitäisi miettiä puolisoiden keskinäisen eläkekertymän tasaamista. Itse kotihoidontuesta onneksi nykyisin kertyy vaikkakin pieni eläke.

Kunnissa hoitomuotoja on monia ja kotihoidontukea voidaan käyttää vaikkapa sukulaisten tukiessa kasvatustyötä – sitä ei ole sidottu nimenomaisesti esim. äidin hoivatyöhön. Yksityisen hoidon tuki ja jossakin määrin vielä perhepäivähoitokin ovat aivan soveliaita hoitomuotoja.

> Ikääntyvän väestön hyvä hoito.

Lähivuosien suurin hoivahaaste on tuetun asumisen ja hoivakotien tarve ikääntyvälle väestölle silloin, kun omat voimat hupenevat. Tuhannet ikäihmiset joutuvat jo nyt jaksamisensa äärirajoilla selviämään esim. kodinhoitajien muutaman tukikäynnin avulla. Väestörakenteemme on sellainen myös perinteisesti nuorekkaassa Vantaassa, että tukitoimia tarvitaan.

Kohtuullisesti toimiva lääkäri- ja akuuttihoitojärjestelmä ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta esim. ilman jonotusta harvoin tässäkään suhteessa selvitään. Monet läheiset uhraavat jopa vuosia rakkaittensa hyväksi omaishoitajina. Korvaus ei ole suuri – mahdollisuus vapaapäiviin ja muut tukijärjestelmät on veroeuroilla pidettävä kohtuullisessa kunnossa.

> Kristillinen arvopohja kouluissamme.

Suomalaista elämäntapaa ja kulttuuria vaivaa etääntyminen juuristamme ja jopa niiden vähättely. Eräs merkittävistä hyvinvointiyhteiskuntamme juurista kuitenkin on kristillinen usko ja opetus. Sen esiintymisalaa ja opettamista on kouluissammekin rajattu vuosien mittaan varsin paljon – kuitenkin juuri tässä meillä olisi elämänohjeiden ja ennen kaikkea elämisen motivaation ja mielekkyyden kannalta mitä suurin aarreaitta.

Tapakasvatuksessa vaikkapa tupakanpoltto on saatu hyvin kuriin, mutta silloin tällöin esiintyy käsittämättömiä uusia avauksia, kuten luonnollisen sukupuoliajattelun – nainen ja mies, tyttö ja poika – sekoittaminen. Kaikki olemme erilaisia ja kukaan ei ole yhdestä puusta veistetty, mutta sukupuolia on sittenkin vain kaksi.


> Koulurakentamisen tiukka laatuvalvonta.

Muinaisten vallanpitäjien ja johtajien olisi tullut valvoa rakentamisen laatua paremmin. Tai sitten meidän kaikkien olisi pitänyt tietää enemmän siitä, miten muovien käyttö, korjausrakentaminen, tuuletuksen ja lämmityksen vähentäminen ym. tekijät vaikuttavat koulujen ja muiden julkisten rakennusten kuntoon. Ikävintä on, että tänäkään päivänä ei kerta kaikkiaan aina löydetä teknistä tai lääketieteellistä syytä siihen, miksi oppilaat tai opettajat oireilevat. Veroprosentin nostokaan ei ratkaise ongelmaa, jos tieto ei riitä tai rakennusvalvontaa ja laadun turvaamista ei hoideta riittävän hyvin.