Arvomme – mistä ne tulevat? (2007)

Arvojemme alkuperän äärellä.

Arvomme

Mikä on vapauden ja vastuun suhde ihmisen elämässä – sekä yhteiskunnassa? Perinteisesti yhteiskunnissa on korostettu järjestystä eli sitä, että kaikkien on elettävä tietyllä tavalla. Uudempi ajattelu korostaa ihmisten henkilökohtaista vapautta. Kristinusko ja juutalaisuus ovat vaikuttaneet monien yhteiskuntien arvoihin ja rakenteeseen.

Jouko Jääskeläinen nostaa pamfletissaan esille keskeisiä ajatuksia oikeudenmukaisuudesta yhteiskunnassa. Hän hahmottelee yhteisöllistä näkökulmaa, jossa yksilön vapaus ja yhteisön arvot eivät ole ristiriidassa. Hän etsii tämän näkemyksen juuria historiasta ja tuo ajatuksensa nykypäivään.

Jouko Jääskeläinen paneutuu arvojemme alkuperään, syvempiin syihin sekä arvoista nouseviin seurauksiin. Tutustu tähän yhä ajankohtaisempaan, ajatuksia herättävään kirjaan. Kirjan voi tilata itselleen esimerkiksi tästä.

Jääskeläinen, Jouko 2007. Arvomme – mistä ne tulevat?
Omakustanne. 77 sivua.
Painopaikka: Edita Prima Oy.

ISBN 978-952-92-1685-7


KIRJA-ARVOSTELUT

Uusi Tie -lehti (uusitie.com)
nro 11 / 15.3.2007
Miten yhteiskunnassa voidaan säilyttää järjestyksen ja vapauden tasapaino?

Mikä on uskonnon merkitys ja vaikutus yhteiskunnalliseen elämään? Mistä löytyy arvopohja, jonka varaan voimme rakentaa sopivasti vapautta ja järjestystä sisältävän yhteiskunnan? Valtiotieteen lisensiaatti Jouko Jääskeläinen pohtii näitä asioita kirjassaan Arvomme – mistä ne tulevat?.

Suomessa on yllättävän vähän syvällisempää pohdiskelua siitä, mille perustalle me yhteiskuntaa rakennamme. Vaalienkin alla keskustelu pyörii pääasiassa poliittisesti korrektien iskulauseiden ympärillä sekä muutamissa mieliteemoissa. Jouko Jääskeläisen kirja on tässä suhteessa virkistävä poikkeus. Hän selvittelee juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon erilaisia lähestymistapoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Kirja sisältää myös juutalaisuuden historian lyhyen mutta valaisevan läpikäynnin Israelin kansan muotoutumisesta aina Jeesuksen aikaan asti. Historiallinen katsaus on tehty silmällä pitäen sitä, miten juutalainen yhteisö toimi yhteiskunnallisesti.

Tämän jälkeen Jääskeläinen avaa muutamalla sivulla islamin hyvin kokonaisvaltista yhteiskunnallista näkemystä. Uskonpuhdistuksen kautta siirrytään sitten tarkastelemaan meidän aikamme maallistumista ja kristillisen uskon erityisantia arvomaailmallemme.

Kirja toimii lyhykäisyydessään (n. 80 sivua) hyvänä johdantona syvemmälle yhteiskunnalliselle ajattelulle, jollaista nyt kipeäsit Suomessakin tarvittaisiin. Kirjan luettuaan on myös paremmin valveutunut vastaamaan kysymykseen, onko kaikkien poliittisten puolueiden ja melkein kaikkien poliittisten vaikuttajien nykyään hyväksymä ajatus politiikan ja uskonnon jyrkästä erottamisesta sittenkään niin hyvä kuin mediassa jatkuvasti annetaan ymmärtää – tai edes mahdollinen.

Leif Nummela,
Uusi tie -lehden päätoimittaja


Kirja-arvostelu: Miten määriytyy yhteiskunnan arvopohja?
Kristillisdemokraattinen viikkolehti KD
nro 9, 1.3.2007

Jouko Jääskeläinen etsii uudessa kirjassaan yhteisöllisyyttä. Mihin se voisi pohjautua? Vantaalainen kokenut poliitikko Jouko Jääskeläinen väitteli aiheesta valtiotieteiden lisensiaatiksi ja tuo nyt 77-sivuisessa kirjasessa aiheesta kansantajuisen esityksen.

Laki sydämessä

Hän käyttää teesiensä hahmottamiseen nelikenttää, jossa toisella akselilla liikutaan materiaalisen korostamisesta henkisen korostamiseen ja toisella yhdenmukaisen kollektiivisesta sirpaloituneen yksilölliseen.

Jääskeläisen mukaan Suomikin on siirtynyt enemmän henkistä ja järjestystä korostavasta yhteiskunnasta yksilökeskeiseen aineellista korostavaan yhteis-kuntaan.

Jouko Jääskeläinen sijoittaa arvomuutoksen nelikenttään, jossa Suomi on siirtynyt järjestyksen yhteiskunnasta mosaiikkimaiseksi yhteiskunnaksi, jossa arvot ovat sirpaloituneet ja yksilöä korostetaan. Hän kannattaa kuitenkin siirtymistä yhteisölliseen elämäntapaan, ei järjestyksen luomista pakolla.

Hänen ajattelunsa on sukua kommunitarismille – jota ei pidä sotkea kommunismiin – jonka mukaan yhteiskunnalle on hyväksi mitä enemmän yhteisöllisyyttä siinä on.

Sitä varten täytyy olla aktiivisia, vastuullisia yksilöitä, jotka vapaaehtoisesti noudattavat yhteisiä arvoja. Tällöin ei ole kyse pakottamisesta, vaan ihmisillä on laki sydämessään, niin kuin Raamatussa sanotaan. Kirjasessa pohditaan kristillisten arvojen juuria katsauksella juutalaisuuden arvopohjaan. Myös lyhyt katsaus islamiin valaisee sitä, miten laki ja järjestys, vaikka sinänsä hyviä asioita ovatkin, eivät voi toimia modernin yhteiskunnan järjestykseen pakottajina.

Nykyiseen sovellutus

Oikeastaan johtopäätös on, että parhaalla tavalla toimiakseen tarvitaan vapaita, ei-pakotettuja yksilöitä, jotka toimivat yhteisöllisesti.

Tällöin yhteisöllisyys ei voi rajoittua vain taloudelliselle alalle, kuten ay-liikkeessä tai vasemmistolla on tapana, ja jättää yleinen arvopohja vapaamielisesti valittavaksi kunkin omien halujen mukaan.

Yhteisestä arvopohjasta luopuminen niin kutsutun moniarvoisuuden hyväksi ei ole sekään ratkaisi, kun yksilölliset edut menevät yhteisten etujen ohi.

Kokonaisvaltaiseen yhteisöllisyyteen

Jääskeläisen mukaan marxilaisuus painottaa liikaa yhteen suuntaa, oikeistolaiset ideologiat toiseen. Kyse on kuitenkin tasapainosta, mutta enemmästäkin: nousemisesta kohti yhteisöllisyyttä.

“Miten yksilöllistymiseen voidaan liittää yhteiset arvot, yksilön vastuu, luontomme suojeleminen ja turvaaminen sekä terve käsitys muidenkin asioiden kuin talouden merkityksestä, on suuri yhteiskunnallinen kysymys. Tämän päivän suuri kysymys on myös se, miten mosaiikkimaiset ja hyvin avoimet yhteiskunnat kohtaavat pakkoa käyttävät järjestyksen kulttuurit”, kirjoittaa Jääskeläinen. Viime mainitulla hän tarkoittaa ennen kaikkea islamia.


Kirja-arvostelu: Arvomme – mistä ne tulevat?

Sari Essayah
kansanedustaja (KD)
helmikuussa 2007

Valtiotieteiden lisensiaatti Jouko Jääskeläinen on uusimmassa kirjassaan “Arvomme – mistä ne tulevat” pureutunut juutalais-kristillisten arvojen syntyhistoriaan ja niiden heijastumiseen koko länsimaiseen kulttuuriin. Keskeistä Jääskeläisen pohdinnassa on tarkastella uskontojen ja ideologioiden vaikutusta yhteiskunnallisiin käsityksiimme ja tunnistaa ajattelumallit politiikan “liturgian” taustalla.

Kirjassa jäsennetään yhteiskuntatyypit nelikenttään suhteessa yhdenmukaistamiseen ja moniarvoisuuteen, ja toisaalta suhtautumisessa materiaalisiin ja henkisiin arvoihin.

Järjestystä tavoittelevassa yhteiskunnassa edellytetään selkeitä sääntöjä ja niiden noudattamista äärimmilleen vietynä jopa autoritaariseen pakkoon asti. Mosaiikkimaisessa yhteiskunnassa puolestaan korostuu yksilön vapaus, ja monet erilaiset arvot ja tavoitteet kilpailevat keskenään. Törmäyksiä voidaan pyrkiä tasapainottamaan pelisääntöjen tai instituutioiden avulla, mutta toimintatapojen mosaiikki voi myös hajota kun “kukin tekee sitä, mikä hänen omasta mielestä on oikein”.

Kolmas tapa on pyrkiä löytämään yhteisöllisyys, jossa vapaaehtoisen sitoutumisen kautta yksilön ja yhteisön arvot pyritään pitämään tasapainossa. Tämä edellyttää kuitenkin suhteellisen laajaa yksimielisyyttä arvojen ja tavoitteiden sisällöstä.

Mielenkiintoisella tavalla Jääskeläinen juoksuttaa lukijan läpi varhaisen juutalaisuuden, jossa hallitsemistavoista riippumatta uskontoa ei voitu erottaa muista elämän aspekteista, vaikka yhdenmukaistaminen ja sirpaloituminen vaihtelivat. Tuomareiden, kuningasvallan, pakkosiirtolaisuuden ja etenkin profeettojen ajan muovaama juutalaisuus asetti ihanteekseen sisäisesti oikeudenmukaisen yhteisön, joka alkaisi omaehtoisella sitoutumisella uskoon ja yksilön oikeaan moraaliin, eikä kenenkään menestys olisi ristiriidassa lähimmäisen onnen kanssa.

Yhteiskunnallisen sovelluksena näkyi mm. sapattivuosikäytäntö, jonka perusajatus oli sosiaalinen huolto. Köyhtynyttä ja lainaamaan joutuvaa lähimmäistä tuli auttaa, vaikka joka seitsemäs vuosi kaikki menikin anteeksi annettavien tiliin. Hyvinvoinnin tasaus ei siis todellakaan ole sosiaalidemokraattinen ajatus!

Kristinusko syntyi juutalaisuuden pohjalle, mutta uskonnollista pelastusta korostaen luopui kansaan ja maahan eli valtioon ja politiikkaan liittyneestä ulottuvuudesta. Uudeksi moraalisestikin velvoittavaksi yhteisöksi muodostui seurakunta. Uskonpuhdistus lopullisesti johti kirkon ja valtion eroon, mitä ei tapahtunut islamilaisessa ja juutalaisessa poliittisessa perinteessä. Valistus, teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat yhteiskuntia. Ideologiat liberalismista nationalismiin ja kapitalismista kommunismiin ovat haastaneet uskonnosta nousevat arvot.

Jääskeläinen käy vielä lyhyesti läpi suomalaisen yhteiskunnan kehityssuuntia ja kristillisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen historiaa. Entisellä puoluesihteerillä ja kansanedustajalla olisi tähän kohtaan ollut varmasti vielä enemmänkin annettavaa, mutta sivumäärän puitteissa käsittely jää näiltä osin pakostakin suppeaksi.

Jääskeläisen kirjan parasta antia on aiheen selkeä ja laaja-alainen käsittely, joka tekee lukijalle kokonaisuuksien hahmottamisen helpoksi. Kirjassa on myös erinomaisia kiteytyksiä ja paikka paikoin jopa pamfletin omaista, julistavaa tekstiä. Kantavaksi ajatukseksi nousee yhteisöllisyys hyvän yhteiskunnan perustana. Elämää suojelevien perusarvojen hyväksyminen yhteisön yhteiseksi arvopohjaksi on ollut historian kulussa välttämättömyys, kun se nykyään on edellytys yksilön vapauden toteutumiselle.

Jääskeläisen kirja on erinomainen lisä muuten aivan liian vähäiseen kristillisdemokraattiseen ideologiseen aineistoon, ja sen soisi kuluvan vähintään jokaisen KD:läisen käsissä. Etenkin näin vaalien alla yhteiskunnallinen keskustelu tuppaa kutistumaan pelkäksi eurohuutokaupaksi eri etuuksien tasosta. Jääskeläisen kirja antaa tuhdisti eväitä käydä syvällisempää arvokeskustelua suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan taustasta ja tulevaisuudesta.


Kirja-arvostelu: Arvomme – mistä ne tulevat?

Seppo Seppälä
maaliskuussa 2007

Usein ajatellaan, että juutalais-kristillinen ajattelu vaikuttaa vain uskonnollisella alueella ja unohdetaan Jeesuksen ja Vanhan testamentin profeettojen yhteiskunnallinen ja taloudellinen panos. Todellisuudessa sekä Jeesus että profeetat kohdistivat huomionsa mitä suurimmassa määrin juuri yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja hyvin monesti esiintyivät todellisina oppositiomiehinä osoittaen valtaapitävien virheet ja puutteet sekä heidän omanvoitontavoittelunsa ja siitä johtuvat seuraamukset.

Aikamme yhteiskunnassa pyritään korostamaan yhteisöllisyyttä. Monilla paikkakunnilla pidetään asiasta seminaareja ja muuta koulutusta. Eräiden tämän alan gurujen mielestä riittää päivittäinen kaunis sana toiselle, taputus tai suukko poskelle. Tämä on kovin pinnallista. Tosiasiassa yhteisöllisyys on toisista välittämistä ja huolehtimista, heikommassa asemassa olevien asioiden hoitamista jne. “kaveria ei jätetä” -periaatteen mukaisesti.

Yhteisöllisyys saattaa myös mennä liiallisuuksiin. Näin voidaan sanoa eräistä uskonnollisista lahkoista. Islamissa uskonto ja politiikka ovat alusta lähtien kytkeytyneet erottamattomasti toisiinsa ja tulokset ovat nähtävissä.

Valt. lis. Jouko Jääskeläinen on tutkinut aihetta hyvin perusteellisesti. Kirja on mielestäni oivallinen opas kaikille niille, jotka haluavat tai joutuvat yhteiskunnallisten tehtävien hoitajiksi. Sen alle 80 sivua ei myöskään ole ylivoimainen lukuhetki, vaikka sen kahlaisi läpi kerran kuukaudessa. Ainakin itselleni tuli kirjan lukaistuani ajatus, että muutaman viikon kuluttua tämä on luettava uudestaan. Suosittelen lämpimästi!

Arvostelussa kirja:
Jääskeläinen, Jouko: Arvomme – mistä ne tulevat? (2007)
Omakustanne. 77 s. Painopaikka: Edita Prima Oy.