Uutiset maailmalta kertovat väärästä vallankäytöstä ja vastuuttomuudesta. Ihmiselämää tuhotaan käsittämättömällä tavalla.
Minulle tapaaminen muiden pohjoismaisten kristillisdemokraattien kanssa 80- ja 90-luvuilla opetti termin luomakuntavastuu. Tämä perustuu luomiskertomuksen käskyyn ihmiselle viljellä ja varjella hänelle annettua luomakuntaa.
Varsin monessa aikamme ideologiassa asetetaan ihminen tosiasiassa varsin matalalle. Esimerkiksi ekologisessa ajattelussa ihminen on usein vain osa luontoa. Luonto on syntynyt sattumalta. Kristittyjä saatetaan muistuttaa siitä, että ihmisellä ei ole oikeutta ylivaltaan suhteessa luontoon.
Jos kaikki on melkein vain sattumaa, jää ihmiselle varsin erikoinen rooli. Hänen pitäisi pystyä havaitsemaan vaaran merkit itse aiheuttamassaan kehityksessä ja korjata niitä. Mikään ei siis sittenkään ole sattumaa, vaan aivan järjestelmällistä työtä tarvittaisiin.
Kristillisen luomakuntavastuun mukaan luonnolla on Luojansa. Toisaalta ihminen ei ole vain osa luomakuntaa, vaan hän on myös sen ulko- ja yläpuolella. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella. Hän saa hyödyntää luontoa ja kaikkea olemassa olevaa. Samalla hän on moraalisena olentona vastuussa siitä, että väärinkäyttö ja oman edun tavoittelu torjutaan.
Idealistiseen ja usein ateistiseen ajatteluun kuuluu toive siitä, että kaikki jossakin vaiheessa kuitenkin kääntyy parhaaksi. Pelkään, että ilman Jumalamme vakavaa puhuttelua ja ilman lähimmäistemme silmiin katsomista väärä vallankäyttö vain jatkuu. Luomakuntavastuu kutsuu pienet ja suuret vallankäyttäjät viljelijöiksi ja varjelijoiksi.
