Vuoden 1972 helmikuussa Jouko Jääskeläinen löysi riemuvuoden. Kolmannen Mooseksen kirjan käsky maan omistusoikeuksien palauttamisesta oli varmasti ollut tuttu Tampereella tiedotusoppia opiskelleelle nuorelle miehelle ennestäänkin, mutta tuolloin hän havahtui sen merkitykseen.
– Riemuvuosi jäi kohta 50 vuodeksi elämääni, Jääskeläinen kertoo.
Laki löytyy sydämestä
Jääskeläinen on sittemmin lukenut itsensä valtiotieteen tohtoriksi ja tehnyt pitkän uran politiikassa niin valtakunnallisesti Kristillisdemokraateissa kuin paikallistasolla Vantaan kaupunginvaltuutettunakin. Hengellinen koti on löytynyt Kansanlähetyksestä.
Hiljattain hän kirjoitti teoksen Uutta yhteisöä etsimässä (Päivä 2017), joka jatkaa yhä riemuvuoden teemoissa.
– Sehän oli eräänlainen yhteisöllisyyden huipentuma, hän perustelee.
– Mikäpä olisi yhteisöllisempää, kuin viljapeltojen — elannon hankintakeinon — tasaaminen aika ajoin, etteivät vain rikkaat rikastu ja köyhät köyhdy.
Olennaista riemuvuodessa oli se, että käsky tuli juutalaisille Jumalalta, ei vaikkapa kuninkaalta. Tosin Israelin kansa ei ohjetta noudattanut, ja maksoi myöhemmin siitäkin kovaa hintaa maan levätessä pakkosiirtolaisuuden aikana.
– Ajatus oli, että sydämessä pitää olla laki ja lainkuuliaisuus, joka saa ulkonaisen teon aikaiseksi, Jääskeläinen korostaa.
Tämä piirre leimaa Jääskeläisen mielestä ihanteellista yhteisöä, jota hän teoksessaan etsii seitsemän eri ideologian ja uskonnon näkökulmasta.
Mitä islam voi antaa?
Islam, valistus, talousliberalismi, marxilaisuus, vihreä liike, juutalaisuus ja kristinusko. Kaikkia näitä Jouko Jääskeläinen tarkastelee luomansa nelikenttäanalyysin näkökulmasta ja kysyy, millaisia yhteisöllisyyden mahdollisuuksia ne tarjoavat. Katsantokanta on länsimainen, esimerkiksi idän uskonnot uupuvat. Jääskeläinen toteaakin, että eri ideologioita löytyisi hyvinkin ”17, tai vaikka 70”.
– Jokaisessa on jokin särmä tai kulma, joka on toiminut jollekin porukalle. Esimerkiksi islamissa on oikean ja pyhän kunnioitus. Onhan siinä jotain sellaista arvokasta, joka meiltä on lännessä vähän hävinnyt, hän pohtii.
– Tai ajatellaan valistusta, johon liittyy meidän kristittyjen kannalta kauheimpia rienaajia, jotka suhtautuivat kielteisesti kaikkeen uskoon. Koko spektriä kun kaivoin, niin John Locke opetti, että lapselle olisi jo varhain hyvä lukea Raamatun kertomuksia. Sehän on mitä kristillisintä.
Jääskeläinen löytää jokaisesta ideologiasta ja uskonnosta jotain hyvää, mutta selvää on, että ihanneyhteisössä tärkeimmät palat tulevat juutalaisuudesta ja kristinuskosta.
– Juutalaiskristillisessä yhteisössä on jo valmiiksi annettuja yhteisöllisyyden perusteita, Jääskeläinen toteaa.
– Mutta kaikessa on mukana Uuden testamentin ihanuus ja hirveä velvoittavuus: kukaan ei voi pakottaa sinua ymmärtämään, mikä on oikein. Kukaan ei voi pakottaa uskomaan.
Ilmiöt samalle areenalle
Jääskeläinen uskoo, että yhteisöllisyydellä on paljon annettavaa tämän ajan ihmiselle.
– Eihän näin hirvittäviä ristiriitoja ole ollut hetkeen kuin mitä meillä nyt on. Tämä maailman suurten valtioiden välinen elämä ei ole nähnyt kovinkaan paljon yhteisöllisyyttä. Itseensä saisivat mennä, tai saisimme mennä, hän huomauttaa.
Arjessa yhteisöllisyyden puute näkyy yksinäisyytenä.
Samalla Jääskeläinen pyrkii tuomaan yhteisöllisyyttä ja vuoropuhelua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– Kantavana ajatuksena oli löytää keinot, joilla kuvata tai saattaa arvioitavaksi ilmiöitä samalla areenalla, Jääskeläinen mainitsee.
Siksi islamia tarkastellaan marxilaisuuden kyljessä, vihreää liikettä juutalaisuuden rinnalla. Jääskeläisen mukaan uskonnolla on paljonkin annettavaa niin politiikkaan kuin akateemiseen keskusteluunkin.
– Juutalaiskristilinen perinteemme on täynnä eettistä pohdiskelua ja periaatteita, lakeja ja sen pohdiskelua, miten asiat saattavat epäonnistua, jos lakeja ei seurata, hän muistuttaa.
– Merkittävää on, että juutalaiskristillisen perinnön ytimessä olevassa yhteisöllisyydessä kyse on enemmästä kuin ulkokohtaisesta suhtautumisesta käskyihin. Jo Jeremia opetti ja välitti Jumalan lupauksen: minä panen lakini teidän sydämiinne.
Siinä ajatuksessa piilevät edellytykset riemuvuodelle.
Pia Korhonen
