Millainen olisi hyvä isänmaa? Miten ratkaistaan kysymys siitä, kuulutaanko suurempaan yksikköön vai käperrytäänkö omiin oloihin? Miten suomalaisen isänmaallisuuden historiassa näkyvät eri vaihtoehdot ja onko perinteisellä isänmaallisuudella enää tilaa.
Jouko Jääskeläinen käy läpi suomalaisen isänmaallisuuskäsityksen eri vaihteita ja arvioi maamme tilanteita seitsemällä kriteerillä. Talous ja suhteet naapureihin ovat tärkeitä, mutta keskeistä on myös yhteisöllisyys, jota arvioidaan eri tekijöiden valossa.
Kun nationalistinen ajattelu 1800-luvulla Ruotsin vallan ajan jälkeen vahvistui, siihen kuului ajatus suomalaisuuden merkittävästä menneisyydestä. Ruotsinkielinen eliitti vahvisti suomen kielen ja isänmaallisuuden asemaa. Toisaalta 1800-luvun toisella puoliskolla suhde emämaa Venäjän kanssa toimi hyvin, ja talous kehittyi myönteisesti.
Suomi on joutunut kamppailemaan suurempaan liittymisen ja omalta pohjalta toimimisen välillä monessa vaiheessa. Venäjän sortotoimet vauhdittivat itsenäistymistä. Liittyminen EU:hun toi itsenäisyyden kokemiseen omat mausteensa.Kristillis-isänmaallisella itsenäisyysajattelulla oli merkittävä rooli Suomessa 1920-luvulla. 2000-luvulla perinteisen isänmaallisuuden haastavat sekä globalismi eli yhdentyminen että kansallismielisyys. Miten voidaan olla yhtä aikaa isänmaallisia, realisteja ja vieraanvaraisia? Siihen kirjoittaja etsii vastausta ja kuvaa lopuksi ihanteensa ”Minun isänmaani”.
Jääskeläinen, Jouko 2021: Isänmaallisuus yhdentymisen ja kansallismielisyyden puristuksessa.
Kustantaja: Ajatushautomo Kompassi ry, yhteistyössä Sallux, ECPM foundation.
220 sivua, kovakantinen
ISBN 978-952-7289-07-5
