Merkittävin päätös marraskuussa oli se, että seurakuntavaalit siirtyvät marraskuun kolmanteen sunnuntaihin. Koko viikko alkoi Reformaation 500-vuotisjuhlien päätöstapahtumalla.
Avioliittoon vihkimisestä luopumisesta esitettiin laaja selvitys. Tämä Eila Helanderin pohdiskelu sai myös varsin paljon kritiikkiä. Ensi toukokuu on kirkon avioliittokannan suhteen tavattoman tärkeä. Esitykset tekee perustevaliokunta.
Jumala puhuu, katekismuksen mukaan, ennen kaikkea Sanansa kautta, mutta epäsuorasti myös luonnon kautta. Minulle Raamatun Sana ja luonnon kirja puhuvat tässä asiassa samaa kieltä. Ei pidä etsiä uutta ilmoitusta tässä asiassa. Sitä voisi kutsua hurmahenkisyydeksi.
Sana on korkeammalla kuin meidän inhimilliset eri suuntiin vievät ajatuksemme. Sana on korkeammalla kuin esimerkiksi ns. ’kirkon etu’. Siksi olen kirkon nykyisen avioliittokäsityksen kannalla.
Kristillisen uskon välittyminen uusille sukupolville
Monien meidän elämänhistoriaamme kuuluu isän, äidin tai isovanhemman opettama iltarukous. Tämä on murroksessa, kuten tulevaisuusvaliokunnan mietinnön siteeraamat luvut kertovat. Kuitenkaan sekularisaatiokertomus ei ole ainoa mahdollisuus. Kristillisen uskon ytimessä on Jumalan Sanasta ja kristillisestä kokemuksesta nouseva yhteisöllisyys, avoimuus, virheidensä tunnustaminen, anteeksi pyytäminen ja tulevaisuuden toivossa eläminen. Se tuo meille toivon.
Maahanmuuttajamme
On katsottava suomalaisten uskontokuntien koko spektriä. He, jotka tänään onnistuvat maahanmuuttajien kristillisessä kotouttamisessa, he onnistuvat parhaiten muidenkin aitojen ylittämisessä. Toivon meiltä kirkossa aktiivisuutta ja notkeutta tässä asiassa.
