Kirkolliskokous kokoontuu Turussa, ja sen toimikausi on 4 vuotta.
Olin ehdolla ja tulin valituksi Kirkolliskokoukseen 9. helmikuuta 2016 pidetyissä vaaleissa Helsingin hiippakunnan Usko ja yhteys -maallikkolistalta.
Olen tehnyt pitkän päivätyön politiikassa, mutta tällä hetkellä uusi elämäntilanteeni antaa mahdollisuuden olla ehdokkaana kirkolliskokoukseen. Kirkolliskokous päättää keskeisistä kirkon toiminnan periaatteista sekä hallintoa ja taloutta koskevista asioista. Siinä myös meillä maallikoilla on merkittävä rooli.
Pyydettäessä olin valmis mukaan ehdokkaaksi vaaleihin. Se oli minulle ilo, varsinkin kun Usko ja yhteys -listamme edustaa aivan keskeisiä, rakentavia ja innostavia arvoja kirkkomme ja seurakuntiemme työssä. Toissa vuoden paikallisissa seurakuntavaaleissa olin mukana aktivoimassa toisia ehdokkaiksi ja paikallisiin toimielimiimme. Kokonaistulos yhteistyöstä Vantaalla oli hyvä Sanasta elämään -listoilla.
Eduskuntatyössäni neljällä kaudella pääsin ja jouduin käsittelemään useitakin kirkon, kristinuskon ja valtion välisiä asioita, joissa saimme onnistuneitakin ratkaisuja. Varsin dramaattisten vaiheiden myötä 1990-luvulla kaatui jo kuudes yritys poistaa Jumalan nimi laistamme. Eduskunta tiukan äänestyksen kautta otti mukaan, ei ainoastaan uskonrauhaa turvaavan, vaan myös jumalanpilkan kieltävän kohdan rikoslakiimme.
Edelleen voimassa olevat lait koskien uskonnonvapautta ja uskonnonopetusta säädettiin vuonna 2002. Sain olla mukana perustuslakivaliokunnassa, joka korosti myönteistä uskonnonvapautta. Samalla todettiin, että oman uskonnon opetukseen kuuluvat myös rukous ja virsi. Laki ei aseta estettä hyvälle ja laadukkaalle oman uskonnon opetukselle, kunhan niitä johdonmukaisesti edellytetään ja hoidetaan.
Loppukesää Turun Maarian pappilan pihapiirissä. Kivenheiton päässä kokoontuu kirkolliskokous kahdesti vuodessa.
Olen ollut kristillisessä järjestötyössä ja mukana seurakunnassa 1960-luvulta. Kokemuksesta tiedän, miten tarpeellisia ovat Jeesuksen lähetyskäskyn sanat ”tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni kastamalla ja opettamalla”. Molemmat ovat olleet totta suvussani ja lapsuudessani, mutta on tarvittu omakohtainen suostuminen evankeliumiin. Evankeliumi on kirkon aarre.
Olen toiminut mukana nuorisolähetyksessä Kymenlaaksossa, opiskelijaliikkeen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana Tampereella, raamattupiirityössä jne. Olen saanut olla puhujana eri yhteyksissä, järjestötyössä piirijohtajana Helsingin seudulla sekä Kansanlähetyksen valtakunnallisena talousjohtajana.
Olen paneutunut kirjoituksissani juutalaisuuden ja kristinuskon juuriin, eroihin ja yhtäläisyyksiin. Vanha testamentti on myös meidän kristittyjen kirja. Sen taustaa vastaan muodostuu kuva pelastuksesta ja sen ennustukset toteuttaen Vapahtajamme toteutti pelastustyönsä.
Väitöskirjani lisäksi olen julkaissut joitakin kirjoja. Kirjoituksissani nostan esille suomalaisen ja läntisen arvoperustamme kysymyksiä. Juutalais-kristillinen arvoperustamme on antanut ainutlaatuisen lähtökohdan yhteiselle elämälle.
Kirkossa sekä myös kirkolliskokouksen päätöksenteossa tärkeitä keskeisiä periaatteita ja arvoja ovat yhteisöllisyys, maallikkovastuu sekä tietenkin Raamattuun perustuva tunnustuksemme ja kirkkolaki. Mielelläni tiivistäisin meille kristityille rakkaan kirjan merkityksen ja sisällön näin: Raamattu ei ole ihmisen ajatuksia Jumalasta, vaan siinä Hän, valtuuttamiensa profeettojen ja apostolien kirjoitusten kautta, puhuu itsestään, meistä ja meille.
Armahtavaisuuden kautta voimme auttaa läheisiämme evankeliumin omistamiseen ja siitä iloitsemiseen. Näin toimien voimme olla myönteisiä arjen käyntikortteja kirkkomme ja seurakuntiemme asialla.
