Suomessa tänään ja nyt tehdään paljonkin työtä perinteisen asunnottomuuden vähentämiseksi. Ketjussa ovat rakentaminen, tuettu asuminen, sosiaalinen tuki ja päihteiden hallinta. Itse pidän tehokkaimpana etenemistienä raittiutta, mutta tästä on toki monia variaatioita.
Asunnottomuutta on perinteisesti pidetty rantojen ja metsien miesten ongelmana. Huomenna tilanne voi olla hieman toisenlainen. Mutkan takana odottaa uusi ongelma, maksuhäiriöiden ja vuokrien laiminlyönnin takia asunnottomuuden partaalle joutuneiden joukkue.
Tänä päivänä ongelmallisimmissa asutettavien ryhmässä tuloluokat pyörivät jopa alle 1000 euron kuukausitasolla. Samaan aikaan lähes kaikki vuokra-asuntoja tuottavat yleishyödyllisetkin tahot, joiksi myös kuntien omistama asuntokanta voitaneen suurelta osin lukea, joutuvat kamppailemaan lisääntyvien korjauskulujen, kalliiden rakentamiskulujen ja muiden ongelmien kanssa, varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla.
On sanottu, että segregaation (väestön haitallinen jakautuminen erilaisiin ja eritasoisiin ryhmiin) estäminen ns. asukasvalinnoilla alkaa olla jo vaikeaa. Segregaatioon liittyy kotimainen työttömyys ja sosiaalisten taitojen heikkous ja toisaalta myös kielen ja muun osaamisen puutteellisuus maahanmuuttajaväestön tietyissä osissa.
Tällä hetkellä valtio, kunnat ja yksityiset rahoittajat ovat varsin ponnettomia vuokra-asuntojen rakentajia. Näin on varsinkin pääkaupunkiseudulla, muualla on helpompaa. Samalla joudumme kysymään, missä on se sosiaalinen johtajuus ja lähimmäisenrakkauden kyllästämä vierellä kulkemisen taito, jota varsin moni elämisen ja ei-elämisen rajapinnalla kulkeva ystävämme tarvitsee.
Pelkään, että asunnottomuuden yö ei ole vain supistuvan joukon ongelma, vaan sen rajamailla on liiankin monia. Kuntien sosiaaliset turvaverkot pitävät, vielä, johonkin määrään asti. Mutta nyt tarvitaan sitä sosiaalista osaamista, joka käy lähimmäisen rinnalle ja auttaa yli henkisten ja aineellistenkin esteiden. Osaammeko ja jaksammeko tehdä tätä yhdessä – ja saammeko välttämättömän taloudellisen panoksen tähän työhön, sillä pelkkä rinnalla kulkeminen ei sittenkään aina riitä.
Ajatuksia Asunnottomien yön merkeissä Myyrmäessä
