Suomalaisille tuttu bruttokansantuote on noussut meillä paria lamaa lukuun ottamatta jatkuvasti vuosikymmenten ajan. Toinen kehityksen mittari GPI, eli niin sanottu aidon kehityksen mittari, sen sijaan on laahannut paikallaan jo parikymmentä vuotta.
Merkittävimmät erot maakuntien välillä tulevat ympäristö- ja luonnonvarojen käytön pitkäaikaisvaikutuksista. Esimerkiksi ilmastonmuutosta aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen kumuloituminen ilmakehään on ollut nopeaa ja suurinta Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
GPI-indeksi kuvaa edellytyksiä, jotka ympäröivä yhteiskunta tarjoaa onnellisen elämän saavuttamiseksi. Taloudellisten asioiden lisäksi niitä ovat esimerkiksi ympäristö ja sosiaaliset tekijät. GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi laskuun. Vuosituhannen alun hienoisesta noususta huolimatta GPI:n antama kuva kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa on huolestuttava, sillä hyvinvointi ei enää näytä paranevan. GPI:llä mitattu taloudellinen hyvinvointimme on tippunut 1970 -luvun puolivälin tasolle.
On syytä toimia niin, että taloudelliset arvot, luonnonarvot ja yhteisöllisyyden eri ulottuvuudet ovat paremmin tasapainossa kuin tänään. Tässä meillä on suuri haaste.
