Pahin arviointi rahahanoja tiukalla pitävästä valtiovarainministeristä oli vielä joitakin vuosia sitten ”kamreeri”. Mukavammilta tuntuvat toiveiden tynnyrien kolisuttajat. Vaikeinta on tosiasioille rakentaminen.
Hoidettavien asioiden kuivat esityslistat eivät sykähdytä äänestäjiä vaalien alle. Tarvitaan vahvoja visioita siitä, mihin voimavarat on osoitettava. Lyhyellä aikajänteellä saattavat hyvinkin menestyä utopioiden esittäjät. Utopioita näkee liioittelevissa juhlapuheissa ja pitkin maailmaa vaikka vallankumoushankkeissa kaikkea huonoa vastaan.
Kristillisdemokratiaan kuuluvat ihanteet. Koti ja perheet, ekologisesti kestävä luontotalous, köyhän asian muistaminen ja yrittämisen vapaus. Usein joudumme etsimään tasapainoa äärilaitojen väliltä. Kristillinen uskomme antaa perustetta hyvinkin visionäärisille ja jopa utopistisille näkymille. Kristitty uskoo, että Jumalan ajalla sodat poistuvat, oikeudenmukaisuus ja rauha voittavat ja meille hoitoon annettu luomakuntakin on eheytettävissä.
Vaaleja lähestyttäessä on viisasta pysytellä niissä visioissa, joihin oikeasti uskoo ja jotka näkee toteuttamisen arvoisiksi. Emme esimerkiksi voi luvata kaikkea hyvää vain jollekin kansalaisryhmälle. On muistettava juuri ne maan hiljaiset, jotka tukeamme tarvitsevat, mutta eivät vaikkapa ikänsä vuoksi enää jaksa sitä ääneen vaatia.
Visio saattaa toteutua hitaasti. Osin kiistellystä Forssan julistuksestakin (1903) on talouden kohentuessa toteutettu aika paljon. Tänään voi tuntua utopialta tarjota päätöksenteon pohjaksi arvojamme, joiden varaan yksilön vapaus ja kansallinen eheys rakentuvat. Mutta eräänä päivänä se onnistuu.
