Historia opettaa, että kristittyinä emme ole omalla asiallamme. Meille on uskottu tehtävä, jolla on ainutlaatuiset seuraukset ja ainutlaatuinen ulottuvuus.
Kertomus Mooseksen kokemuksesta erämaassa palavan pensaan äärellä on lähtökohta monelle erityiselle ja tärkeälle asialle. Jumala näki kansansa ahdingon: Hän oli aktiivinen ja lähti liikkeelle, kutsui itselleen työntekijöitä ja lähettejä; laittoi nämä työhön, antoi heille valtaa ja vastuuta sekä vaati tehtävän huolellista hoitamista.
Nämä näköalat ovat varsin ajankohtaisia tänäänkin kirkkomme ja seurakuntiemme työssä evankeliumin asialla sekä sosiaalisen vastuun ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa. Ne ovat tietenkin tärkeitä kaikissa arkemme ja elämämme tehtävissä, jotka kaikki ovat syvimmiltään taivaallisen Isämme meille antamia. Usein suurin kutsumus löytyy juuri arjestamme.
Keskellä arkea ja keskellä työtä olivat myös paimenet – ensimmäiset, jotka saivat kuulla ilosanomasta. Paimenet olivat aliarvostettuja ja syrjittyjä yhteiskunnassa. Enkelin viesti osoitti, että uutinen Vapahtajasta kuuluu jokaiselle, oli asema ja elämäntilanne millainen tahansa. ”Teille on syntynyt Vapahtaja.”
Uutisvirrat kertovat ihmiselämän monenlaisesta sekaannuksesta ja hajaannuksesta. Kirkon ja seurakuntien jäseninä meillä on aivan erityinen sanoma, tehtävä ja viesti. Toisinaan tuon viestin vieminen voi herättää kysymyksiä ja uuvuttaakin. Evankeliumin työssä emme kuitenkaan ole omalla asialla. Ilosanoma vapauttaa meidät tekemään työtä armosta käsin, rukoillen ja lähimmäistä rakastaen.
