Me yksilömoraalin ihmiset olemme tänään puolustuskannalla materialismin keskellä. Meistä kymmenen käskyä on ihmisten suhteiden osalta kuin ihmisoikeuksien julistus. Sinun velvollisuuteesi on minun oikeuteni ja toisin päin. Jumalasuhdetta koskevat käskyt ovat ainutlaatuisia. Minulla, pikku pisteellä maailmassa, on oikeus henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen. Tässä on kamppailu numero yksi materialismin ja ääriyksilöllisyyden kanssa.
Omaisuuden jatkuvasta karttumisesta toisille seuraa helposti ongelmia toisille. Tässä on toinen kamppailukohta oikeasta, mihin vanhan työväenaatteen radikaalit virtaukset mieluusti tarttuivat. Se oli myös uskontokritiikin syy, vaikka ei edes tiedetty, mitä juutalais-kristillinen perintömme tästä oikein opetti. Jo Vanha testamentti pyrki torjumaan väärää. Säädettiin erityisestä riemuvuodesta, jolloin sukujen omistusoikeudet palasivat ja kaikki saivat alkaa uudestaan.
Nykyaikainen synnin potentiaalinen paikka on luontosuhteemme. Raamattu varoittaa ahneudesta ja siitä, että ihmisten pahuuden vuoksi luomakunta kärsii. Luontoaatteen ovat silti kaapanneet toimijat, joissa aivan liian usein Jumalaa ei ole missään tai hän on vähän kaikkialla. Kiistassa numero kolme voidaan puhua panteismista ja naturalismista.
Meillä on täysi syy ja oikeus kaapata luontoaate itsellemme. Meillä on kiistaton luomakuntavelka, koska olemme toimineet lastemme laskuun ja luontoa vahingoittaen. Tästä maailmasta ei paratiisia tule. Mutta me saamme sanoa, että väärin on tehty ja korjaus on toteutettava. Turha on luontoa rakastavia ihmisiä laskea vääriä ideologioita äänestämään.
