Keskeiset suomalaiset arvot ovat muotoutuneet kristillisen elämänkäsityksen pohjalta. Eikö juuri suomalainen koulutus, kulttuuri ja sosiaalihuolto saaneet juurensa ja syntynsä kristillisen kirkon piirissä? Eikö juuri epäitsekkään rakkauden ja yhteisöllisyyden ihanne nouse kristinuskon sanomasta?
Samalla se kuitenkin läpivalaisee meidät. Kirkon ihanne on siinä, että armahdetut syntiset ovat koolla seurakuntana Jeesuksen Kristuksen opetuksen äärellä. Mielelläni tiivistäisin meille kristityille rakkaan kirjan merkityksen ja sisällön näin: Raamattu ei ole ihmisen ajatuksia Jumalasta, vaan siinä Hän, valtuuttamiensa profeettojen ja apostolien kirjoitusten kautta, puhuu itsestään, meistä ja meille.
Raamattuun perustuva tunnustuksemme ja kirkkolaki ovatkin keskeisiä periaatteita päätettäessä kirkon toiminnan periaatteista kirkolliskokouksessa. Tärkeitä arvoja ovat myös yhteisöllisyys ja maallikkovastuu. Ne moninkertaistavat seurakuntiemme viestin niin, ettei sen jakaminen jää vain tehtävään erikseen kutsuttujen ja palkattujen varaan.
Armahtavaisuuden kautta voimme auttaa läheisiämme evankeliumin omistamiseen ja siitä iloitsemiseen. Näin toimien voimme olla myönteisiä arjen käyntikortteja kirkkomme ja seurakuntiemme asialla.
