Neljän eduskuntakauden kokemuksella uskallan ajatella ääneen: valtion vuosikymmeniä jatkunut velkaantuminen johtaa meitä kriisin. Integraatio maailmalla ja Euroopassa on heikentänyt luonnollisia valtioiden välisiä rajoja. Vähitellen kasvanut yhteisvastuu voi horjuttaa maamme vakautta.
Euroopan keskuspankki osti aikansa erilaisia velkakirjoja lähes rajatta. Nyt leikataan inflaatiota korkopolitiikalla, joka näyttää ikävältä asuntovelalliselle ja velkaisille kunnille. Ahdingosta saa vakavan osansa myös maatalous.
Olemme vuosikymmeniä lisänneet julkisen vallan vastuuta monista asioita. Nyt tuntuu, että tässä prosessissa vähiin ovat käyneet sekä tekijät että raha. Korjausliike on vaikea, mutta se on tehtävä, sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Syrjäytymistä ei pidä hyväksyä
Pääkaupunkiseutu ja Uusimaa tarvitsevat hyvinvoivan nuorison. Tänään suuri ongelma on syrjäytyminen. Pelkkä raha ei tässä kuitenkaan auta. Tarvitaan myös kulttuurista havahtumista. Koulujen ilmapiiri, oman uskonnon opetus, lähimmäisen arvostaminen, apua nuorelle oman identiteetin löytämiseen. Tässä joitakin avainsanoja tähän pohdiskeluun.
Vapauden rajat
Sanomisen vapaus näyttää entistä ristiriitaisemmalta. Eettisissä asioissa on vaikea julkisesti olla konservatiivi. Siksi monet kokevat viisaammaksi olla hiljaa. Ääntä tulisi kuitenkin korottaa, kun mediasisältöjen arvot tai arvottomuus on haitaksi nuorille, mutta hyvän matkaa jo varttuneillekin.
Nostetaan isänmaa raiteilleen. Pidetään kansakunta toimintakykyisenä. Silloin voimme palvella kipeästi apua tarvitsevia.
