Se, miten tänään varaudumme tulevaisuuteemme, on joskus hyvin käytännöllistä. Tarvitsisimme mahdollisuutta tutustua vanhuuteen ja vanhenemiseen. Kun käytössämme tänä päivänä on synnytysvalmennuskursseja niin miehille kuin naisille, erilaisiin oppilaitoksiin valmennuskursseja ja monta muuta, niin nyt tarvittaisiin Tutustu vanhenemiseen -kursseja. Niitä tarvitsisimme silloin, kun lähellämme elävät ovat vielä hyvässä kunnossa. Olisi hyvä tietää, mitä vanheneminen tarkoittaa, miten erilaisiin todennäköisiin vaivoihin ja ongelmiin tulee suhtautua ja miten voimme tukea ikääntyvää ihmistä ja lähimmäistä.
Sitä tarvitsisimme myös me, itse kukin ikääntyvät, jotta osaisimme suhteuttaa omaa elämämme ja ikääntymisen todellisuutta. Illan, parin kurssilla saataisiin jo paljon aikaan, eikä meidän tarvitsisi seurata tässä suhteessa elämisen kulkua vain ihmetellen, vaan tietäen miten elämä menee, minkälaisia asioita eteen tulee. Uskaltaisin sanoa, että myös seurakunnilla ja kolmannella sektorilla voisi olla tässä huomattavan hyvä ja tarpeellinen toimintakohde.
Tällaisia ajatuksia toin esille puheenvuorossani ikäihmisten hoivaa koskeneessa välikysymyskeskustelussa tiistaina 25.9.2012.
