Viime kuukausien sodat ja rauhattomuudet saavat meidät jopa epätoivoisiksi. Miten nyt rakentaisin turvallisen yhteiskunnan, kansan ja valtion?
Minä ottaisin mukaan tiettyjä tärkeitä arvoja ja toimintaperiaatteita, sekä joukon niihin sitoutuneita ihmisiä ja luottamuksen ilmapiirin. Yhteisöllisyydelle rakentuva kansa ei aloita valtion rajoista, vaatimuksista ja sotavoimista, eikä perustu pakolle.
Myönteisyyteni Israelia kohtaan rakentuu sille historiallisesti kestävälle arvoperustalle, joka luonnehtii sen taloudellisia ja moraalisia arvoja.
Israelin perustajaisät määrittivät monia tärkeitä yhteisöllisen elämän perusteita. Jokainen perhe sai oman maa-alueensa, korkoa ei veljeltä otettu ja velat oli määrä saada aika ajoin anteeksi. Profeetat lupaavat maata myös niille, jotka ovat asuneet kansan keskuudessa ja synnyttäneet lapsia. Periaatteiden käytäntö on ontunut, mutta moraalinen periaate on upea.
Juutalais-kristillisen arvoperustan keskeinen ydin eli kymmenen käskyä on maailman ehkä ensimmäinen ihmisoikeuksien julistus. Minun velvollisuuteni on Sinun oikeutesi. Uskomme perusteisiin kuuluu, että ihmisuhri ei ole oikein edes hyvänkään asian puolesta.
Lähi-idässä kolmekymmentä maata ei yli 60 vuoden jälkeenkään tunnusta Israelin valtion olemassaoloa. Hamasin ongelmana ovat heidän tietynlaiseen pakkoon ja väkivaltaan perustuvat tavoitteensa. Eräin osin Venäjän ja Ukrainan kriisi rakentuu pitkäaikaiseen kulttuuriseen kuiluun, josta tutkimus on varoittanut jo kauan sitten. Traagista kyllä, jakolinja kulkee Ukrainan sisällä.
Konfliktien perusongelma on syvempi kuin yksittäisen valtion tai järjestönolemassaolo. Asenteita ja arvoja on korjattava.
