Syrjäytyminen ei ole enää vain alueellinen, syrjäseuduille keskittyvä ilmiö, vaan myös taajaan asuttujen kasvukeskusten ongelma. Sosioekonomiset erot ovat jatkuvassa kasvussa. Niiden vaikutukset eivät ilmene vain koko väestön kattavina tuloerojen kasvuna, vaan myös terveys- ja hyvinvointieroina.
Sijoitettujen lasten hoitokustannukset maksavat Suomen kunnille yli 600 miljoonaa euroa vuosittain. Summa on kasvanut lähes 200 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Laitoshoitoon sijoitetun lapsen hoito maksaa n. 70.000 €/vuosi ja perhehoito n. 16.000 €/vuosi. Jos nuorella on päihde- tai huumeongelmia, hoito maksaa noin 90.000 €/vuosi.
Olemme tehneet jossakin kohtaa virheen, kun pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme ei tuota vain onnellisia ja terveitä isoisiä ja isoäitejä, vaan myös syrjäytymistä ja turhautumista. Arvo Ylppö antoi erinomaisen perustan lasten neuvolatoiminnalle, mutta tämä ei tietenkään tänään enää riitä.
Nyt tarvitaan uusia yhteisöllisen elämäntavan neuvontapisteitä. Siksi annankin tukeni Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n ehdotukselle, että nelivuotiaat, peruskouluaan päättelevät oppilaat sekä kutsuntaikäiset nuoret saisivat uudet ”hyvinvoinnin tarkistuspisteet”.
Helsingin Sanomien uutinen: OAJ tarkistaisi nuoren hyvinvoinnin kolmesti
